- Enjoy the little things in life - kuva Pexels
"Nuorena näkee vain yksityiskohdat. Katse hakeutuu johonkin hätkähdyttävään detaljiin, jonka se haluaa tallentaa.
Sitä mukaa kun kehitymme, ymmärrämme että yksityiskohta pitää sijoittaa kokonaisuuteen."
- valokuvaaja Robert Doisneau -
"Osteri ei tuota helmiä, jollei se kätkeydy syvyyteen" on sanonut pyhä Stefanos bar Sudaile
"Caminante, no hay camino, se hace camino al andar.
Matkamies, polkua ei ole, sinun on luotava polku kävellessäsi."
- runoilija Antonio Machado -
"Luovuus ja haavoittuvuus
Työelämä metsästää luovuutta ja innovatiivisuutta. Siitä ollaan valmiit maksamaan, sillä luova työntekijä keksii uusia ratkaisuja, jotka johtavat uusiin tuotteisiin. Uudet tuotteet myyvät ja tuovat rahaa. Työelämä siis arvostaa luovuutta.
Luovuutta ei kuitenkaan ole ilman haavoittuvuutta. Luovuus on riskien ottamista, erehtymistä ja virheiden tekemistä. Luovuus on näkyväksi tulemista omana autenttisena persoonana. Ei ole sellaista ihmistä, joka ei olisi haavoittuva näyttäessään, kuka hän on. Kun luomme, tuomme esiin jotain sisimmästämme. Näkyväksi tuleminen herättää rakkauden tarpeemme. Hyväksytäänkö tämä, ymmärretäänkö minua, arvostetaanko ajatuksiani?
Jos työelämässä olisi viisautta, se kunnioittaisi ihmisen haavoittuvuutta ja suojelisi ihmisen heikkoutta. Sivutuotteena se saisi luovuutta ylenpalttisesti, sillä turvallisuus johtaa riemulliseen itsensä ilmaisemiseen."
kirjasta: Christer Åberg & Tommy Hellsten: Matkalle pääsee jos pysähtyy
kuva Pexels
This is the story of a blind boy who in a dream is told that bowing will open his eyes and let him see. He tries for several days to bow and open, everywhere he goes: in the grass, in the wind, in the soft hands of his mother. None of it gives him sight. He bows his face into the holiest of books, the one his father studies. Still nothing. The dream felt so real that he's now in despair, certain he's misread the gift of this instruction, certain he's lost his chance to see.
In his sadness, he wanders to the shore of a lake, where he wades to his waist. Depressed, he sits in the water. And as a child sinks in a bathtub, he holds his breath and drops into the lake, below the surface of things, below the noise of his blindness. He is surrounded by such softness and quiet that he begins to cry as the water from his eyes mixes with the water of the lake. In the slow, gentle wash of water meeting water, he begins to feel the bottom of the lake. He begins to feel the old fish swimming behind a rock. He can feel the oar in the middle of the lake slipping in and out of the cloud-reflected surface. He even feels a heron circling above, its shadow cooling pockets of the deep.
He returns to the surface and can feel the movement of air against his eyes, and the heat of the sun warming his face. From that day on, he can feel with his eyes, as long as he remembers to slip below the surface of things. And though he is blind, from that day on, he carries great vision. In time, he becomes a teacher that others seek out, and through his gentleness, others learn that whatever our blindness, the heart can sink below the noise of its memories and wounds. The sweet blind boy tells everyone who asks that the heart wakes slowly, and only our gentleness—our willingness to sink into the depth of things and wait—will let us see and make our way.
The longest journey you will make in your life
is from your head to your heart.
- an old Sioux saying -
Mark Nepon runokirjasta "Reduced to Joy"