Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Ajatuksia koruista..

Kirjastosta sattui käsiin

Kikka Sepän "Löydä oma tyylisi - Jokanaisen pukeutumisopas,

jossa oli mielenkiintoista ja osuvaa tietoa pukeutumisesta. Kirjassa oli hyviä ajatuksia myös korujen käyttöön liittyen. Näihin ajatuksiin yhdyn itsekin ja haluan jakaa niitä tässä teillekin. Suosittelen kirjaa kyllä muutenkin.

Kirjan vinkkejä pukukoruihin liittyen:

"Ota huomioon pukeutumisesi tyyli ja teema valitessasi
koruja. Hillitympään ja elegantimpaan pukeutumiseen valitset samaa linjaa noudattavat korut ja rock-henkiseen pukeutumiseen rouheammat korut."

"Aluksi kannattaa pysyä kaidalla tiellä koruvalinnoissa, mutta kun silmä harjaantuu ja rohkeus kasvaa, voit tehdä kokeiluja ja hullutella koruvalinnoillasi. Kokeile joskus hillityn ja elegantin asun seuraksi rohkeampaa rock-henkistä korua. Valitse yksi koru, joka tekee vaikutuksen. Se voi olla juuri se yksityiskohta, joka tekee asustasi mielenkiintoisen, jännittävän ja persoonallisen."

"Värit pysyvät taas hallittuna, kun pidät kylmät ja lämpimät värit yhdessä."

"Asustaessasi pukukoruilla jaksota ne niin, että suurten korvakorujen kanssa käytät pienempää rannekorua tai pienten korvakorujen kanssa suurta rannekorua. Näin saat harmonisemman lopputuloksen etkä näytä joulukuuselta."

"Jos käytät samalla myös kaulakorua, voit jakaa ylävartalosi kolmeen sektoriin niin, että vaihdat korun kokoa aina seuraavalle sektorille siirryttäessä. Esimerkiksi: yläsektorissa eli päässä on pienet korvakorut, keskisektorissa eli décolletéssa suuri ja näyttävä kaulakoru ja alasektori ranteessa pienehkö rannekoru. Tai toisinpäin. Näin korut eivät vie niin helposti huomiota pukeutumisestasi, vaan ne täydentävät asuasi."

"Kokonaisuus säilyy ehjänä, kun valitset joko arvokorut tai pukukorut täydentämään asuasi."

Joskus voi tietenkin laittaa myös ihan kunnolla överiksikin.. : ))

korumallikuvat: Pixabay ja Unsplash

ja Ajatuksia elämästä..

Osteri ei tuota helmiä,

jollei se kätkeydy syvyyteen.

- pyhä Stefanos bar Sudaile -

Caminante, no hay camino, se hace camino al andar.

Matkamies, polkua ei ole, sinun on luotava polku kävellessäsi.

- runoilija Antonio Machado -

Luovuus ja haavoittuvuus

Työelämä metsästää luovuutta ja innovatiivisuutta. Siitä ollaan valmiit maksamaan, sillä luova työntekijä keksii uusia ratkaisuja, jotka johtavat uusiin tuotteisiin. Uudet tuotteet myyvät ja tuovat rahaa. Työelämä siis arvostaa luovuutta.

Luovuutta ei kuitenkaan ole ilman haavoittuvuutta. Luovuus on riskien ottamista, erehtymistä ja virheiden tekemistä. Luovuus on näkyväksi tulemista omana autenttisena persoonana. Ei ole sellaista ihmistä, joka ei olisi haavoittuva näyttäessään, kuka hän on. Kun luomme, tuomme esiin jotain sisimmästämme. Näkyväksi tuleminen herättää rakkauden tarpeemme. Hyväksytäänkö tämä, ymmärretäänkö minua, arvostetaanko ajatuksiani?

Jos työelämässä olisi viisautta, se kunnioittaisi ihmisen haavoittuvuutta ja suojelisi ihmisen heikkoutta. Sivutuotteena se saisi luovuutta ylenpalttisesti, sillä turvallisuus johtaa riemulliseen itsensä ilmaisemiseen.

- Christer Åberg & Tommy Hellsten: Matkalle pääsee jos pysähtyy -

The longest journey you will

make in your life

is from your head to your heart.

- an old Sioux saying -


Mark Nepon runokirjasta "Reduced to Joy"

From the moment we open our eyes, we are meaning-seeking creatures, looking for what matters though we carry what matters deep within us.

from The Endless Practice by Mark Nepo

Gentleness
 
This is the story of a blind boy who in a dream is told that bowing will open his eyes and let him see. He tries for several days to bow and open, everywhere he goes: in the grass, in the wind, in the soft hands of his mother. None of it gives him sight. He bows his face into the holiest of books, the one his father studies. Still nothing. The dream felt so real that he's now in despair, certain he's misread the gift of this instruction, certain he's lost his chance to see.
 
In his sadness, he wanders to the shore of a lake, where he wades to his waist. Depressed, he sits in the water. And as a child sinks in a bathtub, he holds his breath and drops into the lake, below the surface of things, below the noise of his blindness. He is surrounded by such softness and quiet that he begins to cry as the water from his eyes mixes with the water of the lake. In the slow, gentle wash of water meeting water, he begins to feel the bottom of the lake. He begins to feel the old fish swimming behind a rock. He can feel the oar in the middle of the lake slipping in and out of the cloud-reflected surface. He even feels a heron circling above, its shadow cooling pockets of the deep.
 
He returns to the surface and can feel the movement of air against his eyes, and the heat of the sun warming his face. From that day on, he can feel with his eyes, as long as he remembers to slip below the surface of things. And though he is blind, from that day on, he carries great vision. In time, he becomes a teacher that others seek out, and through his gentleness, others learn that whatever our blindness, the heart can sink below the noise of its memories and wounds. The sweet blind boy tells everyone who asks that the heart wakes slowly, and only our gentleness—our willingness to sink into the depth of things and wait—will let us see and make our way.
 
 
A Question to Walk With: What is your relationship to gentleness and how does it show up?